Kokonaisarkkitehtuuri -toiminnoilla on tietynlainen kehityskaari. Eri organisaatioiden KA-toimintojen ”historiasta” löytyy yllättävän paljon samoja piirteitä.
Blogisarjan ’Miten meni noin niin kuin omasta mielestä’ ensimmäisessä osassa pohditaan onko järjen käyttö itse asiassa sallittua tai jopa suotavaa? Kokonaisarkkitehtuurin näkökulmasta, tottakai.
Tekninen tietoturva on lähtökohta, jolla asiakkaiden ja henkilöstön tiedot suojataan. Entäpä käyttöoikeudet? Käyttövaltuushallinnalla varmistetaan, että henkilötietoihin pääsevät käsiksi vain ne henkilöt, joiden työnkuvaan tietojen käsittely oikeasti kuuluu.
Mitä pitäisi käydä läpi ja kenen kanssa, että projektilla olisi olemassa edes jonkinlaiset onnistumisen edellytykset? Mahassa kiertää jo pelko siitä, että jotain olennaista unohtuu ja mediassa päästään taas päivittelemään yhtä epäonnistunutta IT-projektia.
Täytyy myöntää, että kokonaisarkkitehtuuri on melko hämärä käsite ja siksi helppo ymmärtää väärin. Aina välillä onkin hyvä palata takaisin perusasioihin. Mitä kokonaisarkkitehtuuri siis on?
Kokonaisarkkitehtuuri ei ole maailman helpoimpia käsitteitä. Arkkitehditkaan eivät usein osaa kuvata, mistä siinä on kysymys. Aloitetaan siis siitä helpommasta vinkkelistä, eli miten kokonaisarkkitehtuuri ymmärretään väärin.
Arkkitehtuurisuunnittelu on ennemminkin käsityöläisammatti kuin vakiintunutta rutiinia. Tästä seuraa, että tuotokset vaihtelevat tekijän mukaan.
Olen turhan usein nähnyt ”prosessikaavioita”, jotka ovat enemmänkin joukko toisiinsa yhdistettyjä toimintoja. Pahimmassa tapauksessa samaan kuvaan on tungettu jopa kymmenkunta erilaista asiaa. Niinpä ajattelin palauttaa mieliin muutamia perusasioita.
