Kaikki tarpeellinen on jo olemassa ja keksitty, mutta miten saisimme juuri meille tarpeelliset asiat käyttöön, ja mielellään vielä nopeasti?
Kokonaisarkkitehtuuritoiminto jää helposti eri syistä odotustilaan. Mikä on se minimimäärä tekemistä, että voimme todeta kokonaisarkkitehtuurin osoittavan elonmerkkejä yli vaikeiden aikojen?
Melkeinpä missä tahansa toiminnossa perushygieniaa on se, että se on jatkuvaa, toistettavaa, seurattua ja ymmärrettävää – eli siis hallittua.
Onko teillä jäänyt kokonaisarkkitehtuuri niin hämäräksi, ettei kukaan edes tiedä, mitä sisältöjä on olemassa ja missä niihin pääsee käsiksi? Vai onko arkkitehtuurisisältöä jo liiankin kanssa - mutta toisaalta ei mitään käsitystä siitä, mitä sillä tekee?
Kokonaisarkkitehtuuri -toiminnoilla on tietynlainen kehityskaari. Eri organisaatioiden KA-toimintojen ”historiasta” löytyy yllättävän paljon samoja piirteitä.
Blogisarjan ’Miten meni noin niin kuin omasta mielestä’ ensimmäisessä osassa pohditaan onko järjen käyttö itse asiassa sallittua tai jopa suotavaa? Kokonaisarkkitehtuurin näkökulmasta, tottakai.
Täytyy myöntää, että kokonaisarkkitehtuuri on melko hämärä käsite ja siksi helppo ymmärtää väärin. Aina välillä onkin hyvä palata takaisin perusasioihin. Mitä kokonaisarkkitehtuuri siis on?
Kokonaisarkkitehtuuri ei ole maailman helpoimpia käsitteitä. Arkkitehditkaan eivät usein osaa kuvata, mistä siinä on kysymys. Aloitetaan siis siitä helpommasta vinkkelistä, eli miten kokonaisarkkitehtuuri ymmärretään väärin.
