Arkkitehtuurisuunnittelu on ennemminkin käsityöläisammatti kuin vakiintunutta rutiinia. Tästä seuraa, että tuotokset vaihtelevat tekijän mukaan.
Kokonaisarkkitehtuurin toimintaedellytys on, että koko organisaatiosta tehtäisiin sovitut kuvaukset. Melko kattavasti sekä mieluiten samalla käsialalla. Tällöin arkkitehtuurianalyysit onnistuvat. Saamme vastauksia seuraaviin kysymyksiin. Missä järjestelmissä käsitellään arkaluontoista henkilötietoa? Mitkä asiakkaille tarjoamistamme palveluista nojaavat vanhentuneeseen teknologiaan? Onko pilvistrategiamme edennyt?
Variaation hallitsemiseen on monta keinoa. Useimmat keinot ovat perinteisiä, koulutusta ja ohjeistusta. Kuulostaa tylsältä. Kuulostaa myös tarpeelliselta. Esimerkiksi ArchiMate®-kuvauskieli on niin laaja, että soveltamistapoja on yhtä monta kuin arkkitehteja. Jos yhteistä tapaa tehdä kuvauksia ei ole, kukin mallintaa omalla tyylillään.
Kaikista ponnisteluista huolimatta jäljelle jäävät tietyt tilanteet. Ehkä nämä on rakennettu ihmismielen syövereihin, sillä näihin ajautuu tosi helposti.
1. Arkkitehtuurisuunnitelma sisältää aina ”yhtä monta sivua”. Olipa asiaa vähän tai paljon. Niinpä pienemmissä jutuissa mennään jo hyvin yksityiskohtaiseen suunnitteluun. Jos suunniteltavana on ERP-hanke, kuvaa arkkitehtuuri karkeat linjaukset. Jos suunniteltavana on sovellus kokouskahvien tilaamiseen, kuvataan se hyvinkin tarkalla tasolla, jopa pullavalikoimaa avaten.
2. Arkkitehdin oma intohimo määrittelee kuvausten sisällön. Jos arkkitehti on kiinnostunut teknisistä asioista, avataan ne huolella. Jos taas mallintaminen on mielenkiinnon kohde, käytetään kaikkia mahdollisia ArchiMate-kuvauskielen elementtejä. Jos kukaan ei tunne toiminnan tarpeita, ei niitä jakseta kuvata tälläkään kertaa. Sehän tarkoittaisi suurta määrää työpajoja.
3 Avoimia asioita ei saada selvitettyä, mutta kirjoitetaan arkkitehtuuri silti ”valmiin näköiseksi”. Tämä on erityisen vaarallista. Päälle päin näyttää, että asia on selvä kuin pläkki, mutta pinnan alla muhii vaikka mitä. Oikea tapa olisi tunnistaa avoimet asiat ja kirjoittaa ne arkkitehtuurisuunnitelman etusivulle niin selkeästi, että kukaan ei voi niitä ohittaa.
Näiden asioiden ratkaiseminen vaatii aikaa ja sitkeyttä. Onnistuminen nojaa ennemmin arkkitehtuuritiimin kypsyystason nostoon kuin yksittäisiin ohjeisiin. Jos arkkitehtuuritiimin kesken katselmoidaan arkkitehtuurituotoksia ja käydään samalla niistä keskustelua, alkaa punainen lanka löytyä itse kullakin.