Tämä on osa blogisarjaa, jossa fokuksessa on arkkitehtuurityön anatomia, kokemukset ja havainnot vuosien varrelta. Havaintoja ja kokemuksia on kerätty arkkitehtuurin parissa töitä tekeviltä – yleensä ihmisiltä - erilaisissa kekkereissä, työkokouksissa, kahvipöytäkeskusteluissa ja joskus (ennen koronaa!) myös huurteisen äärellä. Blogisarjan nimeksi valikoitui luontevasti fraasi ’Miten meni noin niin kuin omasta mielestä’. Tervetuloa mukaan arkkitehdin ruumiin- ja mielenavaukseen!
Siinäpä kysymys. Mistä tietää onko itsestä (tai kaverista tai rekrytoitavasta henkilöstä) arkkitehdin hommaan? Tai mitä itse asiassa on arkkitehdin työ ja miten osaamista kasvatetaan?
Tärkeintä lienee, että henkilöllä on ”arkkitehdin aivot”. Kaikilla sellaisia ei vain yksinkertaisesti ole, se on fakta. Hienommin sanottuna tuo tarkoittaa, että henkilöllä on oltava tietyt kyvyt: analyyttinen ja looginen ajattelukyky, kyky erottaa syy-seuraussuhteita ja riippuvuuksia sekä kyky erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Jos noita kykyjä ei lähtökohtaisesti ole edes pikkuriikkisen, niin kyseessä on tekemätön paikka. Jos kykyjä on vähän, niin niitä on mahdollista kehittää. Mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. Enemmän pohdintaa arkkitehdiltä vaadittavista kyvyistä ja osaamisesta löydät Annan blogista, käy kurkkaamassa: Millainen ihminen sopii kokonaisarkkitehdiksi?
Vuosien varrella on tullut nähtyä erilaisia tilanteita, joihin ajaudutaan, jos arkkitehdillä ei noita kykyjä ole. Yksi hukkuu detaljeihin, eikä ikinä saa valmiiksi yhtäkään kuvausta. Toinen ei pysty päättämään ja tekemään linjauksia, joten arkkitehtuurilla ei ole lainkaan ohjaavaa vaikutusta. Kolmas taas ei pysty hahmottamaan ja ymmärtämään, miksi yhteen kuvaan ei laiteta eri tasoisia asioita.
Ikävä kyllä toistaiseksi ei ole mitään testiä, jolla voisi nopeasti varmistua, onko henkilöllä ”arkkitehdin aivot” vai ei. Niinpä asia selviää parhaiten ajan kanssa. Anna siis arkkitehdeille mahdollisuus, mutta ole samalla valmis tekemään korjausliikkeitä, jos tuloksia ei ala syntyä edes ajan kuluessa.
Arkkitehtitiimi on enemmän kuin osiensa summa
Toisaalta kannattaa pitää mielessä, että arkkitehdin työ vaatii myös hyviä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Arkkitehtien on osattava tehdä yhteistyötä paitsi projektien ja liiketoiminnan kanssa, myös toistensa kanssa. Uskaltaisin väittää, että paras arkkitehtitiimi syntyy yhdessä oppimisen kautta, niin että eri arkkitehdit tuovat keskusteluun oman näkökulmansa ja erityisosaamisensa. Organisaation oma, osaava arkkitehtitiimi on aika usein se kova ”ydin”, jonka ympärille arkkitehtuuritoimintoa voi ryhtyä rakentamaan.
Osaava arkkitehtitiimi ei kuitenkaan synny yhdessä yössä, vaan osaamisen syntyminen vie ihan oikeasti aikaa useamman vuoden. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei arkkitehtuurituotoksia syntyisi tuona aikana ollenkaan. Ne eivät vain vielä ole ihan ”priimaa” tai tasalaatuista.
Arkkitehtuurityön laatu?
Osaamisen syntymistä voi toki vauhdittaa tietyillä asioilla. Luonnollisesti sitä edesauttavat oikeat koulutukset, hyvät ohjeet ja mallipohjat. Ja jos arkkitehdeille pystyy vielä tarjoamaan mallinnustukea, niin sitä parempi. Yksi hyvä tapa on ottaa konsultiksi hyvä arkkitehti, joka tekee ns. mallisuorituksia ja omat arkkitehdit voivat ottaa niistä oppia. Ja kun kuvauksia sitten alkaa syntyä, kannattaa luoda arkkitehtien sisäinen katselmointimenettely. Tällöin on tietysti tärkeää, että palaute annetaan rakentavasti, eikä arkkitehtien motivaatiota tapeta ”huono, uudestaan” -tyyppisellä palautteella. Kun arkkitehtuurituotosten yhteinen katselmointi ja kommentointi on systemaattista ja tehdään oikealla asenteella, niin sekä osaaminen että laatu nousevat yllättävän nopeasti. Kun osaaminen paranee, niin samassa suhteessa kasvaa arkkitehtuurin hyöty projekteille. Ja se puolestaan johtaa arkkitehtuurityön kysynnän kasvuun.
Arkkitehtuuritoiminnan kapasiteetin kasvattaminen
Kun arkkitehtuurityön kysyntä kasvaa, jossain vaiheessa ollaan tilanteessa, että käsipareja on saatava lisää. Tällöin on käytännössä kaksi vaihtoehtoa; rekrytoida lisää arkkitehtejä tai hankkia arkkitehtuurikonsultteja. Kummallakin vaihtoehdolla on puolensa ja puolensa.
Jos rekrytoi, on ensin päätettävä, että hakeeko ns. valmista arkkitehtiä vai kehityskelpoista junioria, josta kasvatetaan arkkitehti. Joskus vanhemmalla ja kokeneemmalla arkkitehdillä voi olla niin sanottua historian painolastia eli esimerkiksi vääriä käsityksiä mallinnustavoista ja kielestä. Mutta toisaalta sekään ei haittaa, kunhan arkkitehti on halukas korjaamaan opittuja tapojaan. Aloittelevan arkkitehdin kasvattamiseen taas menee luonnollisesti aikaa, joten juniorin rekrytoinnin jälkeen kuluu jonkin verran kalenteriaikaa ennen kuin kyvykäs käsipari on auttamassa projektien kuvausten tekemisessä. Päättipä sitten kummin tahansa, niin aina on myös se mahdollisuus, että lopulta osoittautuu, että rekrytoiduilla henkilöllä ei ole niitä kuuluisia arkkitehdin aivoja….
Arkkitehtuurikonsulttien hankkiminen on toinen tapa hankkia lisäkäsipareja. Teoriassa se on myös nopea tapa (julkishallinnon hankintamenettelyt saattavat tosin käytännössä vesittää nopeusaspektin). Arkkitehtuurikonsulttien hankinnan onnistumisen avainkriteeri on melko yksinkertainen: todenna konsulttien osaaminen ja ammattitaito konkreettisessa arkkitehtuurityössä. Ansioluetteloon voi kirjoittaa mitä tahansa, mutta todellinen mitta punnitaan käytännön työssä. Käytännössä kannattaa siis hankkia konsultteja ”koeajalle”; osta esimerkiksi ensin vähän konsultointia, jonka yhteydessä voit varmistua osaamisesta. Ja vasta sitten hankit (tarvittaessa kilpailutat) enemmän. Hyvä kysymys on myös sekin, mistä ihmeestä tunnistat osaamisen, jos olet itse vasta arkkitehtiuran alussa ja organisaatiosi arkkitehtuuritoiminto on vasta lähtökuopissaan? Vastaus on melko yksinkertainen: kysy runsaasti erilaisia kysymyksiä (myös ns. tyhmiä) ja kuuntele mitä konsultti vastaa. Jos et saa vastauksista mitään järkevää irti tai peräti et saa vastausta ollenkaan, niin luultavasti kyseistä konsulttia ei kannata hankkia. Toisaalta jos arkkitehtuuritoimintosi kypsyystaso on korkeampi ja huomaat joutuvasi jatkuvasti opettamaan konsulttiarkkitehtejä, niin kannattaa jättää lisähankinta tekemättä.
Arkkitehtitiimin kokoonpano
Mitään yhtä reseptiä hyvään ja toimivaan kokoonpanoon ei ole. Jokaisessa organisaatiossa on erilaiset tarpeet ja painopistealueet, jotka on tietysti huomioitava tiimin kokoonpanossa. On kuitenkin tiettyjä rooleja, jotka pitäisi löytyä kaikista arkkitehtitiimeistä.
Arkkitehtuuritoiminnon elinkelpoisuuden kannalta olennaisin rooli on toiminnon vetäjällä. Jos tuota roolia ei ole tai rooliin nimetyllä henkilöllä ei ole riittävää organisointikykyä, niin toiminto vain ”kuolee hiljaa pois”. Tällöin toiminto joko toimii pistemäisesti jossain taustalla ilman mitään vaikutusta mihinkään tai lakkaa pikkuhiljaa kokonaan toimimasta. Yleensä tosin tätä ennen organisaation johto on jo kyllästynyt ja nimeää arkkitehdit muihin tehtäviin.
Arkkitehtuurin sisällön ja sisällön laadun kannalta olennaisimmat roolit on näkökulmakohtaisilla vastuuarkkitehdeillä. Näkökulmakohtaiseksi arkkitehdiksi luen tässä myös kokonaisarkkitehdin, jonka vastuulla on huolehtia siitä, että eri näkökulmakohtaiset kuvaukset ”sopivat yhteen” ja toisaalta että kuvauksia tehdään järkevästi ja kuvaukset muodostavat tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Lisäksi jokainen arkkitehtuuritoiminto tarvitsee toiminta-arkkitehdin ja tietojärjestelmäarkkitehdin roolit, sillä olipa organisaation toimiala mikä hyvänsä, niin sekä toimintaa että järjestelmiä löytyy. Erikseen nimetyn tietoarkkitehdin ja teknologia-arkkitehdin tarpeellisuuden osalta kannattaa pohtia oman organisaation luonnetta; onko toiminta erityisen tietointensiivistä? Tai onko erityistarvetta teknisille kuvauksille? (Esimerkiksi ICT-palveluita tuottavassa organisaatiossa todennäköisesti tarvitaan teknologia-arkkitehtiä suunnittelemaan asiakkaille tarjottavia käyttöympäristöpalveluita.)
Kannattaa myös huomata, että yksi rooli ei välttämättä tarvitse yhtä kokonaista henkilöä. Varsin tyypillistä on, että arkkitehtuuritoiminnon vetäjän ja kokonaisarkkitehdin roolia hoitaa yksi ja sama henkilö.
Lisäksi arkkitehtien on oman vastuunäkökulmansa (arkkitehtien linjatyön) lisäksi tuotettava kuvauksia projekteille eli toimittava niin sanotussa ratkaisuarkkitehdin roolissa. Mutta se on jo kokonaan oman bloginsa arvoinen juttu, joten eipä mennä siihen vielä tässä.
Miten sinun arkkitehtuuritoiminnallasi menee noin niin kuin omasta mielestäsi; ovatko tiimin roolit oikein miehitetty ja onko käsipareja riittävästi?
Blogisarjan aiemmat osat: