Yksi kokonaisarkkitehtuuri, kiitos!

Joitain asioita on helpompi ostaa kuin toisia. Päivittäistavaroita hankimme rutiininomaisesti, isompia asioita hieman enemmän harkiten. Suuret projektit, kuten vaikkapa talonrakennus, saattaa siirtyä niin pitkälle tulevaisuuteen, ettei toteudu koskaan.

Miten kokonaisarkkitehtuuri sitten hankintaan? Lähtökohta lienee se, että joku yrityksen henkilöistä on kuullut asiasta. Lähteenä joko seminaari, netti tai lehtiartikkeli. Usein myös jossain konsulttien tekemässä esiselvityksessä suositellaan (kokonais)arkkitehtuuritoimintoa. Vaihtoehdot viedä asiaa eteenpäin ovat joko omin voimin, palkkaamalla uutta henkilökuntaa tai konsulttien kanssa.

Koska kokonaisarkkitehtuuria ei ole vielä tähän mennessä yrityksessä tehty ja konsultin kirjoittama esiselvityskin on ennemmän tulevaisuutta maalaileva kuin käytännön toimia ehdottava, on hieman hankala hahmottaa, mitä käytännössä pitäisi tehdä. Vaihtoehto, että tältä pohjalta hankitaan konsultointia kuulostaa toteuttamiskelvottomalta. ”Tulkaa meille tekemään jotain kokonaisarkkitehtuuriin liittyvää” on kieltämättä huonosti muotoiltu toimeksianto. Sellainen ei mene myöskään investointina läpi, pruukaavat kysellä ”mitä saadaan lopputuloksena” ja ”mitä hyötyä tästä on”. Siirrytään siis muihin vaihtoehtoihin.

Työmarkkinatilanne on sellainen, että voisi olettaa olevan melko helppoa palkata (kokonais)arkkitehti. Ollaanhan monessa paikassa ennemminkin vähentämässä kuin lisäämässä henkilökuntaa. Ei mennä rekrytoinnin saloihin, vaan oletetaan, että näin saadaan tehtyä. Ongelmaksi muodostuu se, että kokonaisarkkitehtuurityötä ei tarvita tasaisesti. Joskus tilanne on se, että työhön hukkuu ja mikään ei riitä. Joskus yrityksessä ollaan tuumausmoodissa ja arkkitehtuuri ei juurikaan etene. Usein löytyy myös sylttytehtaita eli yhtä sun toista kuntoon laitettavaa ennen kuin arkkitehtuuria voidaan tehdä. Yhtenä esimerkkinä se, että arkkitehtuuriohjauksen edellytys on toimiva projektityömalli. Jos projekteista ei tehdä riittäviä suunnitelmia tai niissä ei ole soveltuvia tarkastuspisteitä, ei arkkitehtuuriohjausta koskaan tapahdu. Arkkitehtuuri ei nimittäin ikinä kuule projekteista mitään. Jos soutamista ja huopaamista tapahtuu paljon ja väliaikoina yritetään tappaa arkkitehti työllä, ollaan noin vuoden sisällä takaisin lähtötilanteessa. Ei arkkitehtia.

No, tehdään asia nykyisen henkilökunnan voimin. He tietävät yrityksen tavat ja tuntevat muita työntekijöitä. Toiminto nivoutuu nopeammin muuhun tekemiseen. Eikun koulutukseen! Katsotaanpas mitä kursseja on tarjolla. TOGAF® on kuulemma yksi suosituimpia kokonaisarkkitehtuurikehikoita, mennään porukalla vaikka sinne. TOGAF® valitettavasti on ennemminkin kokoelma kaikkia mahdollisia hyväksi havaittuja asioita kuin selkeä työohje. Lisäksi TOGAF® on erittäin laaja ja kuulostaa terminologialtaan IT-tekemisiltä, vaikka sitä voikin tulkita liiketoimintalähtöisemmin. Ilman aikaisempaa kokemusta kokonaisarkkitehtuurin tekemisestä edessä on pitkä ja kivinen tie.

Entäpä ratkaisu, ongelmista on kuultu jo tarpeeksi tässä vaiheessa! Eipä tässä paljon vaihtoehtoja jää. Jonkinlainen kombinaatio edellisistä on toimivin. Kannettu vesi ei kaivossa pysy, joten ulkoa ei kokonaisarkkitehtuuria voi kokonaisuudessaan tuoda. Kokenut apu, vaikkakin ostettuna, auttaa erityisesti alkuvaiheessa. Lisäksi se on tapa tasata työkuormaa.

Yhteydenotto