Mitä voimme oppia pihan rakentamisesta?

Blogini vakituiset seuraajat ovat varmaan jo huomanneet, että kesällä rakennellaan ja talvella kirjoitetaan siitä blogiin. Aiheena tällä kertaa pihan rakentaminen.  Henkilökohtaisessa mittakaavassa se voisi vastata yritysmaailmaan suhteutettuna ei ehkä ihan SAP-käyttöönottoa, mutta vähintäänkin CRM-ohjelmiston hankintaa.

Aloitetaanpa tarina alusta. Meille oli aikoinaan tehty pihasuunnitelma. Omaan silmääni se vaikutti ihan kelpo suunnitelmalta. Suunnitelman tekemisestä oli kulunut jo jokunen vuosi ja asumisen aikana olimme havainneet tarpeita muutamille muutoksille. Koira-aitaus tähän, peräkärry tuohon, tästä kohtaa aina kuljemme. En kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi uudelleensuunnittelua, vaan ajattelin, että pihaurakoitsijan kanssa päivitämme suunnitelmaa ja samalla he voivat ottaa kantaa toteutettavuuteen ja kustannuksiin. Ainakin puheiden perusteella tekijät tietävät jopa suunnittelijoita paremmin, kuinka asiat oikeasti kannattaa tehdä. Seuraavaksi siis sähköpostia urakoitsijoille.

Mitä tapahtui? Suurin osa urakoitsijoista ei vastannut yhtään mitään, muutama ilmoitti suoraan tuntihintansa ja pari tuli paikan päälle tarkoituksena antaa tarjous käynnin jälkeen. (Kirjoittajan huomautus: seuraavaksi ajattelin perustaa pihaurakointifirman, niillä menee lama-aikanakin niin hyvin, että kaikkien asiakkaiden tarjouspyyntöihin ei tarvitse vastata yhtään mitään.) Paikalla käyneet eivät koskaan palanneet asiaan. Kalenteri oli jo keväässä, eikä meillä ollut kiirettä. Antamani mahdollisuus aloittaa vasta syksyllä tai jopa seuraavana kevänänä ei auttanut sekään. Seuraavana talvena siis uusi kierros, mutta aikaisemmin. Lopputulos oli suunnilleen sama.

Toisen kierroksen aikana eräs urakoitsija ehdotti, että suunnitelmaa päivitetään. Olin jo itse piirtänyt suunnitelmasta uuden version (maallikon käsialalla), koska huomasin, että paikalla käyneet urakoitsijat tekevät todella huonosti muistiinpanoja. Ajattelin, että asiakkaan tarpeet menevät paremmin perille kirjallisina. Pidin suunnitelman päivittämistä ammattilaisen toimesta siis hieman turhana, mutta urakoitsijan suosittelema pihasuunnittelija vaikutti hyvältä kompromissilta. Jospa ammattilaisen piirtäminä samat asiat tuntuvat urakoitsijoista luettavammilta ja luotettavammilta. Suunnitelman päivittäminen ei myöskään maksanut kovin paljoa. Tein nimittäin jo alussa selväksi, että nyt ei lähdetä ideoimaan kaikkea uusiksi, sillä tiedämme jo mitä pihalta haluamme. Pihasuunnitelmasta tulikin oikein hyvä – realistinen ja muutama asia uudelleensuunniteltu toteutettavuuden helpottamiseksi. Tällä perusteella osaisimme rakentaa osan asioista jopa itse.

Seuraavaksi siis uudella suunnitelmalla liikkeelle. Mainitsemani urakoitsija halusi käyttää pihamuurien rakentamisessa toista yritystä alihankkijanaan. Kalenteriajassa olimme jälleen toukokuussa. Entä lopputulos tällä kertaa? Urakoitsija ja aliurakoitsija olivat selvästi laskeneet samoja vaiheita omiin urakoihinsa ja laittaneet vielä kunnon kertoimen  siltä varalta, jos pihalta löytyy jotain yllättävää. Hinta oli aivan pöyristyttävä. Sellainen, jolla pitäisi saada jo koko talo, ei pelkkää pihaa.

Tämähän alkaa vaikuttaa IT-hankkeelta! Ensimmäinen suunnitelma oli sellainen ylätason visio, että sillä ei tehnyt mitään. Paremmallakin suunnitelmalla tarjoajat halusivat siirtää riskit asiakkaalle. Ainahan on mahdollista, että löytyy kalliota tai jotain urakkaa hidastavaa. Yrittäjällä pitäisi kuitenkin olla näkemys siitä, miten hommat menevät keskimäärin ja tarjota sen mukaan. Miten tästä eteenpäin? Tilanneanalyysin paikka.

Asiaa mietittyäni päädyin seuraaviin oletuksiin:
1. Pihaurakointipuolella ei ole totuttu isoihin urakkalaskentoihin. Tai oikeammin ala lienee jakautunut kahtia. Urakkalaskentaa tekevät isot firmat ammattirakennuttajille. Pienemmät urakoitsijat ovat joko näiden alihankkijoita tai tekevät omakotitalojen pihoja tyyliin ”katsotaan mitä tulee”.
2. Tarjouspyyntöni sisälsi kahta eri asiaa: rakennustöitä ja pihan rakentamista. Mukana oli nimittäin hivenen routaeristystä ja sadevesiputkien laittoa (muurin kohdalta ne puuttuivat, niitä kun ei voi ilmaan asentaa). Pienillä yrityksillä ei ollut kulttuuria käyttää aliurakoitsijoita, ainakaan vieraampia. Jollakulla saattoi olla tuttu kirvesmies, mutta siinä kaikki.
3. Kokonaisurakkatarjouksissa tulisi aina olemaan melkoiset riskivarat hinnassa. Silti olisi enemmän kuin todennäköistä, että olisimme jatkuvien lisätöiden kierteessä. Nyt löytyi kivi, nyt löytyi kallio, nyt löytyi kanto, kivetystä tuli pari neliötä enemmän kuin laskettiin jne.

Eniten ihmettelin muurien rakentamisen hintaa. Netissä monet mainitsivat rakentaneensa itse muuria valmiskivistä reippaasti ja ilman ongelmia. Totesin, että älylliseen hintaan ei päästä pilkkomatta urakkaa. Kokonaisvastuu jää silloin tietysti tilaajalle, mutta useimmiten näin käy joka tapauksessa. Suunnitelma oli hyvä ja ymmärsin sen sisällön. Niinpä piirsin itse kuvaan urakkarajan ja lähdin etsimään ennemminkin maanrakennusfirmaa kuin puutarhuria. Löysin helposti muutaman ehdokkaan ja valitsin sekä hintaa että itsellemme sopivaa kalenteriaikaa painottaen tekijän.

Edelleenkään kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, mutta kiitos hyvän suunnitelman, nokka pysyi silti pinnalla. Mitä tästä opimme:
– suunnitelma auttoi työnjaon suunnittelussa (mitä me teemme ja mitä urakoitsija tekee) sekä piti lisätyöt kohtuullisessa määrässä, vaikka joitain yllätyksiä maan alta paljastuikin
– työn aikana muutimme suunnitelmaa melko paljon. Muurikivet vaihdettiin toisiksi, muurin sijaintia muokattiin, yksi pystymuuri lisättiin ja kaiteetkin tulivat eri kohtaan. Tässä kohtaa joku voisi sanoa, että eihän se suunnitelma toiminut ollenkaan. Päinvastoin! Ilman suunnitelmaa ei ole muutoksenhallintaa. Silloin ei ole mitään, mitä vasten voisi arvioida, mikä on muutos.
– urakoitsija oli varsin keskinkertainen, emme teetä heillä enää muita töitä. Hyvin rajattu kokonaisuus saatiin kuitenkin kunnialla maaliin. Joitain tehtäviä siirsin itsellemme ja niiden hintavaikutus oli helppo arvioida – jälleen kerran suunnitelmaa hyödyntäen.

Suunnitelma (lue: arkkitehtuuri) mahdollistaa ketteryyden. Ketteryyden töiden vaiheistuksessa, työn jaossa ja muutostarpeiden osuessa kohdalle. Suunnitelman tekeminen ei tarkoita sitä, että kaikki kyseenalaistetaan jälleen kerran. Tehtäväksianto voi olla pelkkä päivittäminen ja läpikäynti, silloin suunnittelutyön kustannuksetkin ovat järkevät. Tässä kohdin varmaan arvaatte jo, mistä niitä IT-arkkitehtuureita toteutusten pohjaksi kannattaa kysellä…

Yhteydenotto