Keskustelu mittareista nousee silloin tällöin esille sosiaalisessa mediassa. Tieteellisestikin tutkittu fakta on, että helpot mittarit eivät kerro kovinkaan mielenkiintoisia asioita ja oleellisimpia asioita on vaikea mitata. Tänään huomasin miettiväni esimerkkejä ja mieleen tuli luonnollisestikin koulutusten mittaaminen. Kerron teille kuitenkin ensin tarinan.
Olin työurallani muutaman vuoden Fortumin pääarkkitehti. Yksi tehtäväni on järjestää arkkitehtien koulutuksia. Osan koulutuksista pidin itse ja osan pitivät konsultit. Koulutusputki oli alun perin aika pitkä, kokonainen viikko.
Kävin kerran kuuntelemassa konsultin pitämän osion mallinnusvälineen käytön perusteista. Kouluttaja oli hyvä. Selkeä ja johdonmukainen. Koulutuksessa mm. avattiin mallinnusvälineen konfigurointimahdollisuuksia. Kouluttaja kertoi kuinka kukin voi konfiguroida välineen mieleisekseen. Ongelma oli se, että meillä konfiguraatio oli tehty keskitetysti ja se oli kaikille mallintajille sama. Itse asiassa käyttöoikeudet eivät edes sallineet mallintajien koskevan konfiguraatioon. Oikea tapa opettaa olisi ollut kertoa, että jos haluaa konfiguraatioon muutoksia, on se tehtävä muutospyynnön kautta. Vastaavat asiat jatkuivat läpi koulutuksen ja kirjoittelin niitä ylös.
En mitenkään voinut puuttua niihin kaikkiin, se olisi pilannut koulutuksen rakenteen. Hoksasin toki, että minun olisi pitänyt perehdyttää kouluttaja paremmin tapaamme toimia. Kouluttaja oli pitänyt koulutuksia jo pitkään, aloittanut ennen kuin oma työsuhteeni alkoi. Silti en olisi saanut jättää perehdytystä tekemättä, moni asiahan muuttuu ajan oloon.
Tästä selvittiin, mutta kesti aikansa ennen kuin lähdin uudistamaan koulutuksia kunnolla. Tarve tuli yhdestä liiketoimintayksiköstä, he halusivat ”Välineen käyttö for dummies”-version. Eli kahteen päivään aikaisempi viiden päivän kurssi. Pelkkä kalvojen karsiminen tai nopeammin puhuminen ei siihen auttaisi, vaan koulutuksen rakenne piti miettiä uusiksi.
Olin ollut pääarkkitehtina jo jonkin aikaa, joten lähdin miettimään asiaa toisin päin. Mitä minä haluan, että kurssilaiset oppivat? Kuulostaa röyhkeältä, siis että pääarkkitehdin mielipide painaa enemmän kuin kurssilaisten. Tilanne on kuitenkin se, että kurssilaisille asia on uusi. Kun asia on laaja, ei kurssilainen mitenkään voi tietää, mitkä osat ovat tarpeellisempia kuin toiset. Itse olin jo nähnyt välineen käytön ongelmia. Ei löydetä oleellisia asioita, ei ymmärretä siivota sisältöä pitkin matkaa, ei tunneta yhteistä sisältöä. Niinpä lähdin keräämään minimijoukkoa opetettavista asioita ja suunnittelin kurssin niin, että välineen ominaisuuksia ja arkkitehtuurin työtapoja opetettiin rinnakkain.
Kurssista tuli menestys. Itse asiassa se ajan oloon söi pois laajemman kurssin. Kokonainen viiden päivän kurssi oli sitä paitsi liian pitkä, ei kukaan pysty oppimaan tehokkaasti viittä päivää putkeen.
Siirrytäänpä mittareihin. Koulutuksista kerätään palaute koulutuksen päätteeksi ja se on toki paikallaan. Kysytään oliko kivaa, mitä pidit kouluttajasta ja suosittelisitko kurssia kavereille. Nämä ovat oleellisia mitattavia asioita kaupalliselle koulutuksen järjestäjälle. Kertovat, onko kurssi sellainen, että sinne on jatkossakin tulijoita. Sanallisia palautteita käytetään myös koulutuksen markkinoinnissa. Nämä ovat tarpeellisia mittareita. Jos kurssimateriaali on hutaisten tehty ja opettaja sekoilee kurssin sisältöjen kanssa, on kurssissa selvästi laatupoikkeama.
Mutta mitä asiakasorganisaatio odottaa koulutuksilta? Kerron seuraavaksi, mitä kannattaisi odottaa. Esimerkkinä luonnollisestikin kokonaisarkkitehtuuri, mutta pienellä tuunauksella sopii muuhunkin koulutukseen.
Arkkitehtuuritiimin jäsen tarvitsee tietyn perusosaamisen. Se koostuu mallinnusvälineen käytöstä (esim. Sparx, QPR, ARC), kuvaustavasta (ArchiMate®, UML®) sekä kokonaisarkkitehtuurin työtavoista. Perusosaamiseen pelkkä koulutus ei riitä, sillä kurssit ovat melko lyhyitä. Iso osa oppimista on työssä oppiminen. Perusasioiden tekeminen on saatava tasolle, jossa se on rutiinia eikä vie kaikkia ajatuksia. Perusasioiden opettelu voi tuntua ikävystyttävältä. Harvoin se on ainakaan elämyksellistä.
Soveltavammat osuudet ovat jo hauskempia. Kuinka syvennyt teknologia-arkkitehtuuriin, miten tehostan kokonaisarkkitehtuuritoimintoani jne. Näissä koulutuksissa kurssilainen saa uusia ideoita ja keskustelut ovat kurssin suola. Todella antoisia kursseja myös kouluttajalle.
Miten näitä mielenkiintoisempia asioita mitataan? Vaikuttavuushan on sitä, että arkkitehtuurityö etenee omassa organisaatiossasi. Mallinnusvälineen käyttö on aktiivista eikä sinne muodostu liikaa sotkua. Kaikkineen työ on ammattimaista ja tehokasta. Tähän vaikuttaa moni muukin asia kuin käydyt koulutukset. Arkkitehtuuritiimin toimivuus kokonaisuutena ja jopa organisaatiokulttuuri.
Miten tämä näkyy Coalan kursseilla? Kouluttajamme tekevät kokonaisarkkitehtuurityötä jatkuvasti. Emme kouluta mallinnusvälineitä väline edellä, vaan olemme poimineet juuri ne ominaisuudet, joista on eniten hyötyä mallintajalle. Vastaava asia koskee kuvauskieltä (ArchiMate) ja kokonaisarkkitehtuurin työtapoja. Kehitämme sisältöjä koko ajan vastamaan käytännön tarpeisiin.
Tehokkain kurssi on asiakaskohtainen. Silloin vältät sen, että opetettaisiin sellaisia asioita, joita organisaatiossasi ei tarvita. Tämä edellyttää räätälöinnistä keskustelun kouluttajan kanssa ja joskus pohjalle kannattaa hankkia konsultointia. Jos nimittäin ei ole tullut mietittyä, mitä se kokonaisarkkitehtuuri meillä oikein on. Me Coalassa mietimme aina mikä koulutussisältö palvelisi asiakasta parhaiten.