Sananlaskuihin on tyypillisesti kerätty kansanviisautta. Ovatko alla olevat kansanviisautta? Kokonaisarkkitehtuurin kohdalla ainakaan eivät. Alla olevia nimittäin voi käyttää arkkitehdin masentamiseen.
Tähän eräs kolleegani totesi, että elefantti muuten kuolee sen ensimmäisen palan yhteydessä ja siitä alkaa loppuosan pilaantuminen. On totta, että kehittäminen on aloitettava jostain päästä, eli valittava se ensimmäinen pala syötäväksi. Harvoin myöskään kaikkea saa laitettua kuntoon yhdellä kertaa.
Kokonaisarkkitehtuurissa on kuitenkin kyse kokonaisuuden ymmärtämisestä ja hallinnasta. Kokonaisarkkitehtuurin keinoin on mahdollista hahmottaa yrityksen nykytila varsin kohtuullisella työmäärällä. Tällöin tyypillisesti listataan prosessit, asiakkaille tarjottavat palvelut, organisaation rakenne ja oleellisimmat tiedot tietojärjestelmistä. Näin saadaan kokonaisymmärrys, miltä maailma näyttää eri näkökulmista.
Jos kokonaisarkkitehtuuri aloitetaan vain yhdestä kulmasta, usein jopa siitä tutuimmasta eli prosesseista ja tietojärjestelmistä, ajaudutaan helposti vanhoihin uriin. Tarkennetaan ja tarkennetaan tuttuja asioita, mutta ei saavuteta mitään uutta. Mikä voisi olla uutta? Vaikkapa se kuuluisa IT:n ja liiketoiminnan vuoropuhelu. Vaikka kannattaa aloittaa tutummasta päästä, on kokonaisuuden analysointi pidettävä rinnalla mukana.
Kokonaisarkkitehtuuri ei todellakaan ole rakettitiedettä. En tunne yhtäkään kokonaisarkkitehtia, jonka koulutustausta olisi rakettitieteestä. Yllä oleva vertaus ei luonnollisestikaan tarkoita kirjaimellisesti rakettitiedettä, vaan asian vaativuutta. Lähin kosketukseni rakettitieteeseen on sarja Rillit huurussa, joten ei jatketa rakettitieteestä sen enempää.
Pahimmillaan rakettitiedevertausta tulkitaan siten, että kokonaisarkkitehtuuri on tehtävissä ”terveellä maalaisjärjellä”. Koska arkkitehtien tuotokset ovat niin kryptisiä, ettei kukaan ymmärrä niistä mitään, laitetaan niitä tekemään henkilö, jolla ei ole arkkitehtuuritaustaa. Tai ainakaan IT-taustaa. Tälläkö ongelmasta päästiin? Jostain kumman syystä kokonaisarkkitehtuuria koulutetaan ja tutkitaan yliopistoissa. Siitä tehdään väitöskirjojakin. Kokonaisarkkitehdeissa toki on kirjoa, kuten kaikkien ammattikuntien edustajissa. Koulutetun ammattilaisen käyttäminen kuitenkin takaa, että edes perusasiat ovat hallussa.
Tämä latteus ei raasta ainoastaan kokonaisarkkitehtien hermoja, vaan osansa saavat kaikki ammattikunnat. On tässäkin sanonnassa totta toinen puoli. Kokonaisarkkitehtuurissa on oleellista saada 20-80 säännön mukaan kuvattua se 20%. Kokonaisarkkitehtuuri tehdään myös sen verran ylätasolla, ettei se ole kovin työvoimavaltaista. Tuotosten sivumääränkin pitäisi pysyä kohtuullisena. Kokonaisarkkitehtuuri tiivistää muita määrityksiä kokemukseni mukaan suhteessa 1:50. Kokonaisarkkitehtuuri toki kannattaisi tehdä ennen näitä muita dokumentteja, mutta joskus erilaista kirjoitettua materiaalia on olemassa paljonkin.
Usein kuitenkin yrityksen kokonaisarkkitehti tekee arkkitehtuuria oman toimensa ohella. Pahimmillaan työajasta kokonaisarkkitehtuuriin jää 20% tai jopa vähemmän. Työmaa saattaa olla kooltaan sellainen, että se vaatisi paria kolmea arkkitehtia. Tällöin esimiehen ystävällinen neuvo ”yritä keskittyä oleelliseen” ei paljoa lohduta.