Onko kokonaisarkkitehtuuri vesiputousmaista vai ketterää? Vai onko se peräti norsunluutornista huutelua? Mielipiteitä on monia, samaten ideoita kokonaisarkkitehtuurin ketteröittämiseen. Jotkut organisaatiot ovat jopa luopuneet kokonaisarkkitehtuurin tekemisestä, koska sen ei koeta sopivan ketterään toimintatapaan. Tehdään tarvittava linjaus vasta kun on aivan pakko. Niin on ennenkin tehty. Saavutetaan toki nopeutta, mutta päätösten laatu ei ole mairitteleva. Tiettyjen linjauspäätösten taustaksi olisi hyvä tuottaa kunnollinen vaikutusanalyysi ja tehdä päätökset vasta sen jälkeen.
Kokonaisarkkitehtuuri voi olla Lean-periaatteita noudattavaa eli asiakaslähtöistä, virtaustehokasta, hukkaa välttävää, jatkuvaa parantamista jne. Mielestäni kokonaisarkkitehtuuri on jo määritelmällisesti ketterää, mutta ehkä se ei olekaan itsestään selvää. Niinpä avaan seuraavaksi ajatuksiani Lean-periaatteiden hengessä.
Asiakaslähtöisyys
Kokonaisarkkitehtuuri on yksi organisaation kehittämistoiminnoista. Kokonaisarkkitehtuuri tuottaa karkean tason analyyseja päätöksenteon tueksi. Nämä analyysit ovat myös pohja projektien tarkemmalle suunnittelulle.
Kokonaisarkkitehtuurin asiakkaita ovat siis päätöksentekijät ja projektit. Jos kummatkaan eivät koe arkkitehtuurityön tuotoksia hyödyllisiksi, kannattaa selvästikin tehdä jotain toisin tai lopettaa koko homma. Hyödyllinen tuotos on ymmärrettävä, asioita kiteyttävä ja sellainen, joka tuo päätöksentekotilanteeseen jotain, mikä ei ollut tiedossa.
Virtaustehokkuus
Arkkitehtuurityön yksi ongelma on se, että arkkitehti joutuu hyppimään tehtävästä toiseen liian usein. Tämä on olevinaan resurssitehokasta (onhan arkkitehti koko ajan työn touhussa), mutta itse asiassa tämä ei ole edes sitä. Ongelmasta ei voi syyttää pelkästään arkkitehteja, vaan monessa organisaatiossa tämä on talon tapa. Käynnistetään niin monta kehittämishanketta, että yhtäkään niistä ei pystytä resursoimaan kunnolla. Kaikki tekeminen venyy kalenteriajassa sietämättömän pitkälle.
Mikä avuksi virtaustehokkuuteen? Ainakin se kuuluisa priorisointi. Aloitetaan vähemmän selvitystöitä, mutta tehdään ne nopeammin valmiiksi. Tästä on myös se hyöty, että osallistujat pystyvät keskittymään paremmin käsillä olevaan tehtävään. Jos asiaan pystyy palaamaan vasta parin viikon jälkeen, on ensin käytettävä aikaa sen muistelemiseen mihin viimeksi jäätiin. Sellainen työtapa ei ole tehokas, vaikka arkkitehti olisi kuinka osaava.
Vain tarpeelliset arkkitehtuurimallit
Jos arkkitehtuuria ei käytetä mihinkään, on se hukkatyötä. Tuotoksia, joita kukaan ei hyödynnä, ei todellakaan kannata tehdä. Hyödyntämiselle kannattaa kuitenkin antaa hieman armonaikaa. Arkkitehtuurin tuotoksia on esiteltävä ja niiden käyttöön on totuteltava.
Yksi tapa saada arkkitehtuurityöhön nopeutta on se, että nykytila on kuvattu riittävällä tasolla. Tämä ei suinkaan tarkoita hillitöntä nykytilan kuvaamisharjoitusta, mutta tiettyjen arkkitehtuurituotosten tarpeellisuus on kiistaton. Kokonaisarkkitehtuurin ydinsisältöä ovat mm. tietojärjestelmät, niiden väliset integraatiot, organisaation asiakkailleen tuottamat palvelut sekä kumppaneiden ja toimijoiden verkosto, jossa toimitaan. Tehtiinpä kokonaisarkkitehtuuria mihin tarkoitukseen tahansa, tämä kivijalka on samanlainen organisaatiosta toiseen.
Miten ketteryyden tielle pääsee?
Osaltaan kokonaisarkkitehtuuri vaatii harjoitusta, mutta onpa siihen vinkkejäkin saatavilla. Parhaat vinkit saat Coalan webinaareista ja kursseilta!