Coala oli vuoden 2012 loppupuolella palkkaamassa ensimmäistä työntekijäänsä – minua. Olin siihen mennessä ollut Accenturella kokonaisarkkitehtuurikonsulttina noin viisi vuotta. Nyt oli kuitenkin aika vaihtaa työnantajaa, monestakin syystä. Mutta mikä sai lähtemään konsultointijätistä pikkufirmaan, joka oli ollut toiminnassa vasta vähän alle kaksi vuotta ja jossa oli töissä kolme henkilöä (minut mukaan lukien)?
Olin Accenturella töissä kokonaisarkkitehtuurikonsultin nimikkeellä, mutta käytännössä olin tehnyt kokonaisarkkitehtuurin lisäksi paljon muutakin: ratkaisuarkkitehtuuria, määrittelyä, teknistä suunnittelua ja testausta. Viimeisen kahden vuoden aikana olin ollut merkittävässä roolissa myös kahdessa käyttäjä- ja pääsynhallintaan (IAM) liittyvässä projektissa. Olin nähnyt vähän kaikentyyppisiä projekteja, mitä iso konsultointitalo nyt voi tarjota, saanut kysyttyä IAM-erikoisosaamista ja oppinut muutenkin paljon alasta. Olin ottanut kaiken irti hienoista tapahtumista ja vapaa-ajan aktiviteeteista (kerron niistä lisää kirjassani).
Kaikesta tästä huolimatta tuntui, että urakehityksessäni oli tullut katto vastaan – tai ainakin uralla ei pääsisi eteenpäin järkevässä aikataulussa. Siihen aikaan Accenture oli niitä firmoja, joissa standardi urapolku tekee melkein kaikista generalisti-johtajia. Itse halusin tehdä töitä asiantuntijana. Asiantuntijoillekin oli toki etenemismahdollisuuksia, mutta heikommin. Tein projekteissa team lead -tyyppisiä hommia, mutta olin sitä mieltä että niillä ei pääsisi vuosittaisissa suoriutumisrankkauksissa tarpeeksi ylös. Olin myös ajautumassa aina vain kauemmaksi KA-hommista, joista tykkään. Tähän kun vielä yhdistetään perinteiset organisaatioon liittyvät syyt – lähimpien kollegojen lähteminen ja yt:t (muistanette Accenturelle palkatut Symbian-koodarit). Siksi päätös työpaikan vaihtamisesta oli helppo tehdä, kun minua pyydettiin Coalaan hommiin.
Coala on erikoistunut arkkitehtuurikonsultointiin, joten tässä oli hyvä mätsi oman osaamisen ja kiinnostuksen kohteiden kanssa. Toki Coalassakin olen joutunut (lue: päässyt) tekemään paljon muunkinlaisia hommia. Pienessä firmassa ei ole liiemmälti johtajanpaikkoja avoinna, joten pienet firmat sopivat hyvin asiantuntijahommista pitäville. Pienessä, erikoistuneessa yrityksessä saa asiantuntijanakin järkevän suuruisen korvauksen työstään. Vastuuta ja näkyvyyttä omalle työlleen saa ihan eri lailla, kun isommissa työpaikoissa. Aika usein asiakkaalla teen hommia ainoana oman firman konsulttina, mutta tukea muilta saan toki aina tarvittaessa.
Yhteisiä koko firman tapahtumia ei ole niin paljon, mutta toisaalta täällä myös välttää turhan HR-hömpän ja politikoinnin. Yhteisissä kinkereissä voidaan painottaa kunkin omia mielenkiinnon kohteita – vaikkapa käsityöläisoluita. Vaikuttamaankin pääsee halutessaan. Olen löytänyt esimerkiksi myynnistä ja markkinoinnista mielenkiintoisia puolia, joihin en olisi varmaan muuten törmännyt. Ja esimerkiksi sisältömarkkinoinnissa voi jopa käyttää omaa luovuuttaan, eikä vain jaella eteenpäin firman virallista mainossisältöä.
Senior Consultant Eetu Niemi