Aloitin Coalassa syyskuussa 2020, juuri ennen koronan ns. toista aaltoa. Ajankohta oli sikäli hyvä, että saatoin olla uuden työpaikan toimistolla ihan livenäkin ja saada tuntumaa paremmin uuteen työpaikkaan ja tutustua uusiin työkavereihin. Toki olin ollut Annan, Petterin ja Eetun kanssa tekemisissä asiakkaan roolissa jo aikaisemminkin ja tiesin siltä pohjalta millaiseen (loistavaan!) porukkaan siirryin.
Ennen Coalaa olin virkamiehenä julkishallinnossa 18 vuotta ja mietinkin pitkään, josko mahtaisin viihtyä konsulttina – ja pärjäisinkö hommassa. Olin kuitenkin jo pari vuotta aiemmin todennut, että oma kutsumukseni on asiantuntijatehtävissä eikä ns. johtajuusputki houkuttanut. Ja koska kokonaisarkkitehtuurista oli jostain syystä tullut se kaikkein eniten sydäntä lähellä oleva praktiikka, oli selvää, että asiantuntijana haluan tehdä nimenomaan siihen liittyviä tehtäviä.
Entisessä työpaikassa oli tosiaan käynnissä erittäin perusteellinen organisaatiomuutos ja keväällä 2020 alkoi pikkuisen näyttää siltä, että siellä ei kokonaisarkkitehtuuriin liittyviä töitä välttämättä ole enää jatkossa tarjolla. Lisäksi pääarkkitehdin tehtäviin liittyi melko paljon ns. hallinnosta työtä, joten harmittelin usein, ettei itse mallintamiseen jää riittävästi aikaa. Niinpä ryhdyin prosessoimaan ajatusta siirtymisestä kokonaisarkkitehtuurikonsultiksi. Kun Coalassa avautui paikka kesällä, niin tartuin tilaisuuteen ja siitä asiat etenivät ripeästi.
Muutaman kuukauden konsultin hommia tehtyäni totesin, ettei tämä itse asiassa kovin paljon poikkea edellisestä; kokonaisarkkitehtuurihan on kuitenkin sisäinen tukitoiminto, joka tekee toimeksiantoja oman organisaation sisällä. Konsulttina ollessa toimintaympäristö vain vaihtuu, mikä on pelkästään positiivinen asia, koska se tuo työhön mukavaa vaihtelua. Lisäksi koen erittäin antoisana, että voin auttaa muita välttämään niitä sudenkuoppia, joihin itse pääarkkitehtinä aikoinaan rysähdin. Ja saan myös mallintaa niin paljon kuin haluan – rautaisten ammattilaisten tukemana! Mitäpä muuta KA-uskovainen voisi työltään enää vaatia?
Senior Consultant Anu Ylä-Pietilä