Kaikki tarpeellinen on jo olemassa ja keksitty, mutta miten saisimme juuri meille tarpeelliset asiat käyttöön, ja mielellään vielä nopeasti?
Kokonaisarkkitehtuuritoiminto jää helposti eri syistä odotustilaan. Mikä on se minimimäärä tekemistä, että voimme todeta kokonaisarkkitehtuurin osoittavan elonmerkkejä yli vaikeiden aikojen?
Onko teillä jäänyt kokonaisarkkitehtuuri niin hämäräksi, ettei kukaan edes tiedä, mitä sisältöjä on olemassa ja missä niihin pääsee käsiksi? Vai onko arkkitehtuurisisältöä jo liiankin kanssa - mutta toisaalta ei mitään käsitystä siitä, mitä sillä tekee?
Kuulen tämän kysymyksen usein koskien kokonaisarkkitehtuurin nykytilan kuvauksia. Asiassa on puolensa ja puolensa, kuten kaikissa asioissa. Kuvauksia on ylläpidettävä. Jos ne eivät ole ajan tasalla, ei niillä tee mitään.
Digitaalisella kaksosella (Digital Twin) tarkoitetaan virtuaalista mallia jostakin reaalimaailman kohteesta, kuten teollisuuden tuotantoprosessista. Mallin avulla kohteen toimintaa voidaan simuloida ja analysoida. Mutta voisiko organisaatiolla olla digitaalinen kaksonen?
Kokonaisarkkitehtuuria tulee käyttää, jotta siitä olisi jotain hyötyä. Käytännössä voi kuitenkin käydä niin, että päädytään vain tuottamaan kasoittain arkkitehtuurikuvauksia ja toivotaan, että kyllä ne hyödyt sieltä syntyvät.
Tiedätkö, tuottaako kokonaisarkkitehtuurityö organisaatiossasi oikeasti hyötyjä ja mikä hyötyjen saamista voisi edesauttaa?
”Joko te olette alkaneet tehdä kokonaisarkkitehtuuria?” ”No totta kai! Mehän olemme tehneet sitä jo monta vuotta.” ”Ai jaa… Millaisia tuloksia siitä on saatu?” ”No, tuota… Kuvauksia on ainakin aika liuta.”
