Arkkitehtuurisuunnittelu on ennemminkin käsityöläisammatti kuin vakiintunutta rutiinia. Tästä seuraa, että tuotokset vaihtelevat tekijän mukaan.
Kuulen tämän kysymyksen usein koskien kokonaisarkkitehtuurin nykytilan kuvauksia. Asiassa on puolensa ja puolensa, kuten kaikissa asioissa. Kuvauksia on ylläpidettävä. Jos ne eivät ole ajan tasalla, ei niillä tee mitään.
Tässä blogissa kerron casesta, jossa jouduin miettimään, miten ja millä ArchiMate® elementeillä mallintaisi asiakirjoihin liittyviä metatietoja.
Digitaalisella kaksosella (Digital Twin) tarkoitetaan virtuaalista mallia jostakin reaalimaailman kohteesta, kuten teollisuuden tuotantoprosessista. Mallin avulla kohteen toimintaa voidaan simuloida ja analysoida. Mutta voisiko organisaatiolla olla digitaalinen kaksonen?
Pitääkö kokonaisarkkitehtuuria johtaa? Eikö se tapahdu itsestään? Ai, eikö? No, kenen tehtävä se oikein on? Mitä sitten pitäisi tehdä?
Kokonaisarkkitehtuuri voi olla Lean-periaatteita noudattavaa eli asiakaslähtöistä, virtaustehokasta, hukkaa välttävää, jatkuvaa parantamista jne. Mielestäni kokonaisarkkitehtuuri on jo määritelmällisesti ketterää, mutta ehkä se ei olekaan itsestään selvää.
Kieli on ajattelun väline. Sen takia onkin vähän kurjaa, jos ei malteta miettiä fiksuja suomennoksia. Toisaalta, kyllähän termejä käännetään, mutta jäävätkö ne elämään...
Kokonaisarkkitehtuuria tulee käyttää, jotta siitä olisi jotain hyötyä. Käytännössä voi kuitenkin käydä niin, että päädytään vain tuottamaan kasoittain arkkitehtuurikuvauksia ja toivotaan, että kyllä ne hyödyt sieltä syntyvät.
