Arkkitehtuurisuunnittelu on ennemminkin käsityöläisammatti kuin vakiintunutta rutiinia. Tästä seuraa, että tuotokset vaihtelevat tekijän mukaan.
Kuulen tämän kysymyksen usein koskien kokonaisarkkitehtuurin nykytilan kuvauksia. Asiassa on puolensa ja puolensa, kuten kaikissa asioissa. Kuvauksia on ylläpidettävä. Jos ne eivät ole ajan tasalla, ei niillä tee mitään.
Digitaalisella kaksosella (Digital Twin) tarkoitetaan virtuaalista mallia jostakin reaalimaailman kohteesta, kuten teollisuuden tuotantoprosessista. Mallin avulla kohteen toimintaa voidaan simuloida ja analysoida. Mutta voisiko organisaatiolla olla digitaalinen kaksonen?
Hyvin toimiva käyttäjä- ja pääsynhallinta (Identity and Access Management, IAM) on välttämätön edellytys digitalisaatiolle, sujuville prosesseille ja tietosuojalle.
Pitääkö kokonaisarkkitehtuuria johtaa? Eikö se tapahdu itsestään? Ai, eikö? No, kenen tehtävä se oikein on? Mitä sitten pitäisi tehdä?
Kokonaisarkkitehtuuri voi olla Lean-periaatteita noudattavaa eli asiakaslähtöistä, virtaustehokasta, hukkaa välttävää, jatkuvaa parantamista jne. Mielestäni kokonaisarkkitehtuuri on jo määritelmällisesti ketterää, mutta ehkä se ei olekaan itsestään selvää.
Valmisohjelmistoa valittaessa tehdään usein pitkiä listoja toiminnoista, joita tuotteen pitää sisältää. Tietomalli jää sitä vastoin helposti analysoimatta.
Kieli on ajattelun väline. Sen takia onkin vähän kurjaa, jos ei malteta miettiä fiksuja suomennoksia. Toisaalta, kyllähän termejä käännetään, mutta jäävätkö ne elämään...
